Etsin sinua tänään, tiikerikakara. Etsin katseellani, etsin sydämelläni. Puristan puhelinta tiukasti kädessäni, katson sen näyttöä. Soi, soi, soi, yritän käskeä sitä. Välillä se soikin, mutta nimesi ei koskaan välky ruudussa.

Olen niin väsynyt kaipaamaan, tiikerikakara. Olen niin väsynyt rakastamaan.

Kuuntelen musiikkia, luen kirjoja, luen blogeja.

Käyn koulussa, käyn töissä.

Päiväni kuluvat samaan rytmiin kuin ennenkin, kuin silloinkin kun sinä olit täällä. Herään aamulla, kaadan sinullekin kahvia, kinastelen kanssasi suihkusta, suutelen sinua hyvästiksi ja toivotan kivaa päivää. Iltaisin halaan sinua, nuuskutan työtä tekevän miehen tuoksua, syön kanssasi, rakastelen kanssasi, nukahdan viereesi, vartalosi lämpöön.

Mutta kahvi jäähtyy kuppiisi, suihkuun ei ole jonoa. Illalla sänky on viileä.

Rakastan sinua, Tiikerikakara.

 

 

P.S. Kiitos teille, jotka olette jaksaneet kommentoida. Ette tiedä, kuinka paljon sananne antavat voimaa.