Tiikerikakara asteli elämääni loppukesästä -05. Ihastuin heti. Molemmat seurstelimme tahoillamme, eikä mitään tapahtunut. Olimme vain kavereita, satunnaisia sellaisia, juttelimme kohdatessa ja pidimme yhteisiä tupakkataukoja. Ei muuta. Paitsi tietysti ne pitkät katseet, jotka vain me huomasimme...

Kerran tiikerikakara erehtyi lupautumaan tyttöporukkamme kuskiksi, kun lähdimme viettämään railakasta iltaa kaupunkimme baareihin. Illan päätteeksi (lievässä humalatilassa) nappasin häntä kädestä kiinni ja sanoin: "kyllä sä oot sitten hirrrrrrrveeeeeeen kiltti!" Tiikerikakara vähän hämmästyi, punastuikin, ja puristi minua kevyesti kädestä.

Illan päätteeksi jäin kyydistä viimeisenä. Ajelimme vartin kestävän matkan kotiini täyden hiljaisuuden vallitessa. Enne kuin nousin autosta, tiikerikakara totesi: "sulla on maailman kauneimmat silmät." Kiitin kyydistä, halasin tiikeriäni, ja menin kotiin nukkumaan.

Tästä kului vain pari kuukautta, ja olimme molemmat eronneet. Päädyimme ensimmäisen kerran samaan sänkyyn. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan, vielä monia kertoja. Kunnes tulin raskaaksi. Meidän suhteemme oli tuohon aikaan pelkkä seksisihde, vaikka molemmat jotain enemmän halusimmekin. Olemme kokeneet liikaa, eikä meillä ole vielä tänä päivänäkään rohkeutta puhua toisillemme asioiden oikeilla nimillä. Olin siis elämäni vaikeimman ratkaisun edessä, ja päädyin väärän vaihtoehtoon. Tein abortin. Jälkeen päin tiikerikakara sanoi, että olisi hän lapsen minun kanssani halunnut. Hän vaan ei ollut halunnut sanoa mitään, koska oli sitä mieltä, että koska kyse on ennenkaikkea minusta...

Tuon tapauksen jälkeen seksisuhteemme päättyi ja meistä tuli ystäviä. Hän on paljon liikkeessä työnsä takia, joten puhelimessa saattaa kulua kolmekin tuntia päivässä. Viimeisen vuoden olemme kumminkin myöntäneet rakastavamme toisiamme. Emme ole viralisesti yhdessä, eikä meillä ole kummallakaan ketään muuta, mutta elämä on tehnyt meistä varovaisia.

Tiikerikakara tekee minut onnelliseksi. Hänen kanssaan minulla on hyvä olla. Päiväni on pelastettu kun hänen nimensä vilkkuu puhelimeni ruudussa, ja koko viikkoni pilalla, jos emme pystykään näkemään. Rakastan sitä tunnettä, jonka koen joka aamu herätessäni hänen vierestä. Hän suutelee niskaani ja vetää minut lähelleen. Ja sitten vain ollaan ja köllötellään...

Minun tiikerikakarallani on maailman vahvimmat käsivarret, surumieliset silmät, hänen kulmahampaansa näkyvät kun hän hymyilee minulle ja hänen selässään lukee revolution. Hänellä on arpia ja luomia, joista tunnen jokaisen. Hän on niin iso, ja minä olen niin pieni. Ja kun hän antaa minulle valtavan karhunhalauksensa, tunnen olevani turvassa kaikilta maailman vaaroilta.

Rakastan sinua tiikerini, enemmän kuin mitään muuta.