Anteeksi tiikerikakara, kun en ole sinulle hetkeen kirjoittanut. Tässä nyt vaan on ollut kaiken näköistä vauvan syntymää ja muuta... Väkisinkin se saa minut kaipaamaan omaa vauvaa, omaa lasta jonka isä sinä olisit.

Mutta en voi enää ryhtyä tähän, en vaikka haluaisinkin. Haluan vaan kauas sinusta, tiikerikakara, koska rakkautemme satuttaa sekä meitä, että ihmisiä ympärillämme. Joskus elämässä pitää olla epäitsekäs...

Mutta kuka minua lohduttaa? Rakastan sinua niin paljon...