Muistatkos, tiikerikakara, kun kuuntelimme tätä? Makasimme sohvalla sylikkäin, silitit hiuksiani, minä lepuutin päätäni vahvalla rintakehälläsi...

älä sano
minä tiedän
ettet osaa elää
ilman hellyyttä
olet niin kuin minäkin
liekö sattumaa
että kohdattiin
katseet kertoo sen
en ole yksin nyt
on tunne yhteinen
ja toiveet
turhat toiveet
ovat yksitellen
kaikki täyttyneet

kun tulet lähemmäksi
ja tartut käteeni
sä saat mut sukeltamaan
yhä syvemmälle silmiisi
saa koskettaa
ei voi vastustaa

jossain siellä
pimeässä
tiedän että olet
ja kuuntelet
muuttunutta hiljaisuutta
asioita joita ei voi ääneen sanoa

ja taas
kun tulet kiinni minuun
maailma alkaa alusta
kun saan  olla lähelläsi
ja palaa halusta
saa koskettaa
ei voi vastustaa

taas kun tulet kiinni minuun
maailma alkaa alusta
kun saan olla lähelläsi
ja palaa halusta
saa koskettaa
ei voi vastustaa

Ikävöin sinua niin kovasti! Miksi kaikki on niin vaikeaa? Ainoa pieni lause, joka päässäni soi... Se jonka minulle sanoit puhelumme alussa:

"Ota se työ vastaan ja muuta mun luo"